Sade on päättynyt, on aika lähteä retkelle. Muutaman auton kokoiselta paikalta lähtee metsätyökoneen työstämä väylä kohti hakkuuaukiota. Edessä on hieman rämpimistä, sillä väylä vaihtuu pian vesakoksi.
Marttametsä on Inginmaantien ja hakkuuaukion välissä. Eksymisen vaaraa ei ole, mutta virallinen aloituspaikka, kukkulan laelle pystytetty Marttametsä-kyltti, voi jäädä helposti huomaamatta.
Se sijaitsee pioneeripuiden takana, 200 metriä koilliseen ajotieltä.
– Tuollahan se on, Holmroos huudahtaa katsottuaan suunnan kompassista.
Kyltin kohdalta avautuu kaunis näkymä Iitin kumpuilevaan maisemaan.
Toisella puolella sankkenee Marttametsä: vanha mäntyvoittoinen sekametsä, jonka juurille levittäytyy sammalen, jäkälän ja puolukkavarvuston pehmeä matto.
Alue rajautuu 400 metrin päässä kalliojyrkänteeseen ja sen keskellä, noin 200 metriä koilliseen, on alueen helmi, pieni neva. Anneli Jussilan sanoin juuri tuo pieni suo tuo Marttametsään lähes pyhän paikan tunnun.
Luonnonperintösäätiö korosti ekologisia arvoja
Sade on päättynyt, on aika lähteä retkelle. Muutaman auton kokoiselta paikalta lähtee metsätyökoneen työstämä väylä kohti hakkuuaukiota. Edessä on hieman rämpimistä, sillä väylä vaihtuu pian vesakoksi.
Marttametsä on Inginmaantien ja hakkuuaukion välissä. Eksymisen vaaraa ei ole, mutta virallinen aloituspaikka, kukkulan laelle pystytetty Marttametsä-kyltti, voi jäädä helposti huomaamatta.
Se sijaitsee pioneeripuiden takana, 200 metriä koilliseen ajotieltä.
– Tuollahan se on, Holmroos huudahtaa katsottuaan suunnan kompassista.
Kyltin kohdalta avautuu kaunis näkymä Iitin kumpuilevaan maisemaan.
Toisella puolella sankkenee Marttametsä: vanha mäntyvoittoinen sekametsä, jonka juurille levittäytyy sammalen, jäkälän ja puolukkavarvuston pehmeä matto.
Alue rajautuu 400 metrin päässä kalliojyrkänteeseen ja sen keskellä, noin 200 metriä koilliseen, on alueen helmi, pieni neva. Anneli Jussilan sanoin juuri tuo pieni suo tuo Marttametsään lähes pyhän paikan tunnun.
