Kun haluat jotain erityisen hyvää viikonloppuaamuna, pyöräytä ihanat Firenzen munat papujen kera. Firenzen munat (eli Eggs Florentine) kostuu paahdetusta leivästä tai muffinista, jonka päällä on pinaattia, uppomuna sekä hollandaise-kastiketta. Vihreät pavut tuovat tähän täyteläiseen brunssiruokaan rousketta ja raikkautta. Uppomuna on mainettaan helpompi valmistaa ja palkitsee herkullisuudellaan tekijänsä.
Pavuista saa paitsi rutkasti proteiinia, myös ravintokuitua, B-vitamiineja ja kivennäisaineita. Pavut ovat mainio osa terveyttä edistävää ruokavaliota ja ilmastoystävällinen valinta sekä edullista syötävää. Kuivatut pavut, papusäilykkeet ja papurouheet ovat myös erinomaista kotivaraa, sillä ne säilyvät pitkään huoneenlämmössä.
Lue myös: Säilöjän mitat ja painot, näillä onnistut!
Paras ruokaisa salaatti syntyy kotimaisesta ruokakaurasta ja kauden kasviksista. Ruokakaura kypsyy yhtä nopeasti kuin pasta ja on runsaskuituinen vaihtoehto. Härkäpavun kausi on lyhyt, mutta kun tuoretta ei ole saatavilla, salaattiin sopivat myös säilykkeet. Härkäpapu-kaurasalaatti on herkullinen lisä myös sadonkorjuuajan juhlapöytiin.
Jälkeenpäin olen saanut kuulla sisaruksiltani, että käytän vähän tönkömpää sokeria.
Sokerit sekaisin
Olen niin tehomartta, että kun keitän omenamehua, hyödynnän mäskin vielä hilloon. Se onnistuu, kun ottaa ompuista ennen mehustamista kannat, siemenkodat ja huonot pinnat pois. Olen oppinut konstin mummultani.
Lue myös: Kasvikset kotipuutarhasta – huoli ympäristöstä sai muutoksen aikaan
Eräänä syksynä keitin omenoista seitsemän litraa mehua. Kippasin sekaan sokeria ja pullotin mehun lasipulloihin. Seuraavaksi siirsin omenamäskin toiseen kattilaan, surautin sen sauvasekoittimella sileäksi ja keitin hilloksi. Sitä tuli nelisen litraa.
Kun myöhemmin yritin kaataa mehua lasiin, se ei tullut pullosta ulos. Hillo puolestaan oli hyvin vetistä. Olin vahingossa laittanut mehuun hillosokeria ja hilloon tavallista sokeria.
Kaivelin omenahyytelöä pullosta villapaitojen neulomiseen tarkoitetulla puikolla ja totesin, että palaset maistuvat ihan hyviltä. Loput hyytelöt menivät kuitenkin roskiin, koska ei niitä kukaan jaksanut enempää kaivella. Hillon söimme puuron ja lättyjen päällä. Hyvää se oli, vaikka olikin löysempää, kuin mihin olemme tottuneet.
Mikä mokapala?
Moni martta on kätevä, pätevä ja etevä. Mutta joskus marttakin mokaa. Puuro palaa pohjaan, viherkasvi kuukahtaa kuivuuteen, villapaidat kutistuvat kuumassa pesuohjelmassa… Aluksi se kiukuttaa, vähitellen hymyilyttää, ja kun aikaa kuluu, voi sen jo jakaa toisillekin.
Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii.
